Kuukauden tauko, joka keväinen ilmiö :). Nyt kyllä suurin syy bloggaamattomuuteen oli meillä riehunut influenssa B, joka kaatoi meidän perheestä jokaisen vuoronperään sänkyyn. Surkein oli pieni Neelu, jolla oli 40 asteen kuume viikon. Oli hurjaa homma viedä vauvaa lääkäriin itsekin samanmoisessa kuumeessa. Mutta kun perheen toinenkin aikuinen oli samassa kunnossa, ja en vahingossakaan halunnut tautia levittää muillekaan. Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja ihmeen kaupalla Neelukin selvisi ilman osastoreissua. Sairaalassa seurattiin neidin nestetasapainoja, ja yllättäen nuo oli kovasta ja pitkäkestoisesta kuumeesta huolimatta erinomaisella tasolla. En ole saanut vielä aikaiseksi sulkea maitobaaria, ja osoittautui hyväksi jutuksi. Tissi suuhun ja unta palloon molemmille.
Juuri 1v. synttäreiden kynnyksellä saatiin koko perhe kuntoon, ja eka ajatus oli varmaankin päästä ulkoilemaan!
Neelu kävikin loppukuusta 1v. neuvolassa, josta sai kurjien rokotteiden lisäksi hienot mtat neuvolakorttiin; pituutta 79,5cm ja painoa 9005g, Meillä otetaan edelleen 2-5 askelta ja seisotaan ongelmitta tuetta, mutta sihen se rohkeus loppuukin. Äidin tai isin kädestä nopeasti kiinni, ja kävely voi jatkua :).
Ruoka-asiat odotetustikin helpottui huomattavasti, kun päästiin antamaan saamaa ruokaa kun muukin perhe syö. Ainoastaan mausteissa säästellään, ja monet makkarapitoiset ruuat ollaan vielä skipattu. Muutoin ruoka maistuu oikein hyvin. Tuttipulloahan neiti ei huolinut ikinä, ja nokkamukinkin käsitti useimmiten leluksi. Normaalista mukista juottamalla onneksi uppoaa niin lehmänmaidot kuin vesi.
Epan futisharrastus on tullut siihen pisteeseen, että turnauksia on joka toinen viikonloppu. Viime viikonloppu oltiin Mikkelissä ja seuraavana jo pääkaupunkiseudulla. Puoliksi kauhunsekaisin tuntein odotellaan miehen kanssa aikaa, kun kaikki kolme tyttöä harrastaa, ja päälle pitäisi mahduttaa vielä vanhempienkin omat menot. Nytkin tietysti isin omat futisharkat on täysin päällekkäin E:n molempien harrastusten kanssa. Pelit on tietysti molemmilla viikonloppuisin. Tähän vielä parin muun lapsosen harrasteet päälle, niin alkaa olla jo ongelmia revetä useaan paikkaan samanaikaisesti :).
Oletin, että meidän pahnanpohjimmaisen 1-vuotissynttärit aiheuttaisivat surullisiakin tunteita. Tiedättekö sen äidillä ei ole enää vauvaa-fiiliksen. Meillä on varmaankin lapsiluku todellakin tullut täyteen, kun tunsin suurta huojennusta. Meidän nuorin on yksivuotias. Taas askeleen lähempänä täysin nukuttuja öitä, ei-aamukuudelta-heräämisiä ja muutenkin vähän erilaisempaa elämää. Aikansa kutakin! Onneksi lähipiirin syntyy lähiaikoina vauvoja, niin ihan pikkuisiakin pääsee vielä nuuskuttamaan.
Mukavaa alkavaa viikonloppua!
.. Mulla on yllättäen vielä paljon asiaa, joten palaillaan pian :).










































